Antiikki sisustuksessa – huonekalut

Kun mietitään antiikin ajan sisustusta, on merkille pantavaa huomattavat erot eri aikakausilla, eri puolilla maailmaa ja myös eri sosiaaliluokissa. Ylemmän sosiaaliluokan tavasta asua ja sisustaa on säilynyt enemmän tietoa kuin tavallisen kansan kodeista.

Antiikin ajan sisustus

Aasiassa on ollut havaittavissa jo esihistorian aikana varsin kehittynyt tyyli sisustaa, samoin kuin Egyptissä ja Kreikassa. Niiden jo varhain kehittyneestä ja iloksemme myös säilyneestä taiteesta on pystytty selvittämään, että jo tuolloin on käytössä ollut meillekin aivan tuttuja huonekaluja, ja että niitä on käytetty samoin kuin nykyään. Kullakin alueella on ollut omia, tuolle ajalle tyypillisiä kalusteita. Yhteistä niille olivat kuitenkin ylelliset materiaalit ja runsas kaiverrusten ja koristelun määrä.

Antiikin ajan Kreikassa sisustus oli tärkeä osa etenkin ylimystön elämää. Sitä voisi kuvailla jopa pröystäileväksi ja runsaaksi. Huonekalut, jotka oli valmistettu puusta, kivestä tai pronssista, koristeltiin eläinaiheilla tai kasvikuvioilla. Istuimiin ja makuualustoihin pingotettiin kangasta tai nahkaa, jotta ne olivat mukavampia kuin kova alusta. Tekstiilit ja verhoasetelmat olivat runsaita, ja tyynyjä käytettiin pehmentämään alustoja. Huoneissa oli runsaasti huonekaluja ja paljon koristeluja. Eri huoneilla oli eri käyttötarkoituksia.

Kova keskiaika

Keskiajalla tavallinen kansa asui lähinnä yksittäisissä suurissa huoneissa, joissa keskipisteenä oli tulisija. Huoneen seinustoja kiersivät penkit, pöydät ja arkut, ja lisälämpöä saatiin tekstiileillä. Elämä oli selviytymistä sotien ja väkivallan keskellä, elämä oli niukkaa ja köyhää ja monilla alueilla elettiin puutteessa. Pikkuhiljaa vuosisatojen saatossa olojen kohentuessa myös tavallisen kansan liikkuvuus elannon perässä väheni, ja kodeista alkoi tulla pysyviä asuinpaikkoja. Asunnosta tuli suojan lisäksi enemmän pysyvä koti, jossa perhe asui vakituisesti.

Antiikin aikainen sisustusinto palasi kovan ja pimeän keskiajan jälkeen myös tavallisille kansalaisille, ja koteja alettiin sisustaa viihtyisämmiksi. Nukkumapenkkien tilalle tulivat sängyt, ja arkkujen rinnalle säilytystiloiksi kaappeja. Käytännöllisyys ja mahdollisuudet rajasivat sisustuksen vielä kuitenkin usein välttämättömien tarpeiden tyydyttämiseen. Toki kädentaitoja omaavilla ihmisillä saattoi esineissään olla ylellisyytenä kaiverruksia ja koristuksia, sillä olihan ihmisillä kekseliäisyyttä ja esteettistä silmää jo tuolloin. Maalla asuvilla oli eri materiaaleja paremmin saatavilla. Kylmemmillä alueilla tekstiileillä oli tärkeä merkitys lämmöntuojana, joten kattoihin ja seiniin ripustettiin kankaita lämpöeristeiksi, ja lattioille asetettiin olkia.

Tekstiilien merkitys

Tekstiilit ovat olleet tärkeä osa sisustusta. Niitä on käytetty istuintyynyinä ja makuualustoina sekä lämmöntuojina. Tekstiilejä ripustettiin telttoihin näkösuojiksi, muuratuissa rakennuksissa tilanjakajiksi, näköesteiksi ja lämpimissä maissa jopa seiniksi. Tekstiilejä, kuten verhoja ja kuvakudoksia käytettiin myös tunnelmanluojina tai vain niiden esteettisyyden vuoksi. Tekstiilit ovatkin olleet tapettien edelläkävijöitä, ja ensimmäiset tapetit olivat kankaisiin kudottuja kuvia.

Suomessa aloitettiin varsinainen oma tekstiiliteollisuus 1500-luvulla Turun ja Hämeen linnojen yhteyteen perustetuissa kutomoissa. Paksut seinä- ja lattiagobeliinit ja ihmisten kerroksellinen pukeutuminen olivatkin välttämättömyys tuon ajan koleissa kivilinnoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

flash-blog