Noin 700 vuotta ennen ajanlaskun alkua alkoi muodostua kreikkalainen kulttuuri, joka sulautui yhteen roomalaisen kulttuurin kanssa noin 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Nuo kulttuurit muodostivat perustan länsimaiselle sivilisaatiolle ja taiteelle. Tyypillistä tuolle ajalle olivat taiteellinen vapaus ja mahdollisuus kuvata intohimoa ja rakkautta normirajojen yli. Myös julmuuksia ja väkivaltaa taltioitiin taiteen keinoin.
Kuvanveisto oli antiikin kaudella suosittu ilmaisun muoto. Sen päätehtävänä oli aluksi kuvata alastonta ihmistä, tosin ei välttämättä realistisen näköisenä, vaan ihanteiden muotoisina, olipa kyse sitten ihmisestä tai jumalasta. Näitä patsaita sijoiteltiin rakennuksien sisälle ja ulkotiloihin.
Vuosisatojen ajan oltiin siinä uskossa, että antiikissa patsaat olivat valkoisia, mutta todellisuudessa niistä olivat kuluneet värit pois. Antiikin ajan patsaita löydettäessä ne ovat olleetkin valkoisia, ja jos niissä on ollut jotain värejä jäljellä, on ne pesty puhtaan valkoisiksi esimerkiksi museoiden toimesta. Alunperin antiikin patsaat olivat varsin värikkäitä. Tämä valkoisten patsaiden uskomus on kuitenkin vaikuttanut nykyiseenkin valkoisten patsaiden ihannointiin.
Antiikin ajan maalaustaidetta on säilynyt varsin vähän, ja lähinnä löytyneiden astioiden maalaukset ovat ainoita säilyneitä maalauksia. Astioihin maalattiin varsin yksityiskohtaisia kuvia erilaisista aktiviteeteista ja akteista, varsin suorasukaisellakin tyylillä. Nämä kuvioinnit ovat kuitenkin toistuneet kertaustyyleissä kautta vuosisatojen, ja esimerkiksi renessanssikauden koruissa oli muotia antiikin ajan symmetrinen kuviointi.