Antiikki ja historia – kirkot ja taide

Varhaisinta kristillistä taidetta olivat katakombien, eli maanalaisten hauta-alueiden ja käytävien seinille maalatut seinäpiirrokset. Niissä käytettiin paljon symboleita kertomaan kristittyjen uskosta, jota jouduttiin harjoittamaan alkuvuosisatoina juuri näissä maanalaisissa piiloissa.

Näistä symboleista on yhä käytössä esimerkiksi ensimmäinen kristillinen kala-symboli. Myös karitsa ja kyyhkynen olivat yleisiä aiheita katakombien piirroksissa. Näitä töitä ei kuitenkaan vielä kutsuttu varsinaisiksi taideteoksiksi, vaan ne olivat enemmänkin tuon ajan tarinaa ja ajankuvausta.

Kirkkoarkkitehtuuri

Kirkot ovat monin paikoin ainoita säilyneitä vuosisatoja vanhoja rakennuksia. Ne kuvaavat hyvin kunkin aikakauden arkkitehtonista tyylisuuntausta. Kirkkoarkkitehtuuri on läpileikkaus vuosisatojen aikaiseen taiteeseen, sillä lähes kaikki keskiajan säilynyt taide ja kirjallisuus on selvinnyt läpi sotaisien vuosisatojen nimenomaan luostarien suojissa.

Kun kristinusko sai antiikin aikana, vuonna 313 konstantinolaisen käänteen, ja sen jälkeen luvan rakentaa kirkkoja, niiden esikuvina toimivat roomalaiset basilikat. Ne olivat pitkiä ja suorakaiteen mallisia rakennuksia puolipyöreällä alttarilla. Niihin lisättiin sivulaivat, jolloin kirkoista tuli ristin muotoisia. Nämä antiikin ajan rakennukset koristeltiin mosaiikeilla, kohokuvioilla ja eri väreillä. Mosaiikkeja käytettiin etenkin lattioissa, mutta myöhemmin myös seinissä. Ikonit olivat tyypillistä taidetta mosaiikkien lisäksi. Myöhemmin keskiajalla freskot korvasivat monin paikoin mosaiikin.

Basilikakirkkojen jälkeen rakennettiin romaanisen tyylin kirkkoja, noin vuosina 1000-1250. Tuon ajan kirkot muistuttivat antiikin roomalaista arkkitehtuuria. Tyypillistä sille olivat pyöreät holvikaaret, pienet ikkunat paksuissa seinissä sekä kirkon keskilaivan tynnyriholvi. Holvauksen avulla kirkoista voitiin rakentaa entistä suurempia. Kirkkotaide oli yksinkertaista ja lähestulkoon pelkästään jumalan ja pyhimysten kuviin pohjautuvaa. Goottilainen kausi seurasi romaanista kautta. Sen ajan kirkot olivat siroja, koristeellisia, ikkunoissa käytettiin värillisiä laseja ja kirkoissa oli terävät tornit ja suipot holvikaaret.

1400-luvulla siirryttiin renessanssin kauteen, jolle tyypillisiä kirkkoja olivat kuutiomaiset kirkot, joiden katolla oli iso kupoli. Barokin aika puolestaan valtasi Euroopan 1600-luvulla, ja se oli kaikinpuolin rehevän ja runsaan taiteen aikaa myös rakentamisessa. Kultaa ja koristuksia ei säästelty, ja muodot olivat muhkeita ja pyöreitä. Taidetta maalattiin seinille ja kattoihin, ja suuret alttaritaulut koristivat kirkkoja. 1800-luvulla tuli kertaustyylin aika, ja kirkkoarkkitehtuuri yksinkertaistui jälleen lähemmäs keskiaikaista tyyliä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *